Psalmien 137

1 Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

For David, [a Psalm] of Jeremias. By the rivers of Babylon, there we sat; and wept when we remembered Sion.

2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

We hung our harps on the willows in the midst of it.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

For there they that had taken us captive asked of us the words of a song; and they that had carried us away [asked] a hymn, [saying], Sing us [one] of the songs of Sion.

4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

How should we sing the Lord's song in a strange land?

5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

If I forget you, O Jerusalem, let my right hand forget [its skill].

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

May my tongue cleave to my throat, if I do not remember you; if I do not prefer Jerusalem as the chief of my joy.

7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

Remember, O Lord, the children of Edom in the day of Jerusalem; who said, Rase [it], rase [it], even to its foundations.

8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

Wretched daughter of Babylon! blessed [shall he be] who shall reward you as you have rewarded us.

9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Blessed [shall he be] who shall seize and dash your infants against the rock.