Psalmien 137

1 Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

By the riuers of Babel we sate, and there wee wept, when we remembred Zion.

2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

Wee hanged our harpes vpon the willowes in the middes thereof.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

Then they that ledde vs captiues, required of vs songs and mirth, when wee had hanged vp our harpes, saying, Sing vs one of the songs of Zion.

4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

Howe shall we sing, said we, a song of the Lord in a strange land?

5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

If I forget thee, O Ierusalem, let my right hand forget to play.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

If I do not remember thee, let my tongue cleaue to the roofe of my mouth: yea, if I preferre not Ierusalem to my chiefe ioy.

7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

Remember the children of Edom, O Lord, in the day of Ierusalem, which saide, Rase it, rase it to the foundation thereof.

8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

O daughter of Babel, worthy to be destroyed, blessed shall he be that rewardeth thee, as thou hast serued vs.

9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Blessed shall he be that taketh and dasheth thy children against the stones.