Psalmien 137

1 Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

By the rivers of Babylon we were seated, weeping at the memory of Zion,

2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

Hanging our instruments of music on the trees by the waterside.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

For there those who had taken us prisoners made request for a song; and those who had taken away all we had gave us orders to be glad, saying, Give us one of the songs of Zion.

4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

How may we give the Lord's song in a strange land?

5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

If I keep not your memory, O Jerusalem, let not my right hand keep the memory of its art.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

If I let you go out of my thoughts, and if I do not put Jerusalem before my greatest joy, let my tongue be fixed to the roof of my mouth.

7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

O Lord, keep in mind against the children of Edom the day of Jerusalem; how they said, Let it be uncovered, uncovered even to its base.

8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

O daughter of Babylon, whose fate is destruction; happy is the man who does to you what you have done to us.

9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Happy is the man who takes your little ones, crushing them against the rocks.