Psalmien 137

1 Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

Na obali rijeka babilonskih sjeđasmo i plakasmo spominjući se Siona;

2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

o vrbe naokolo harfe svoje bijasmo povješali.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

I tada naši tamničari zaiskaše od nas da pjevamo, porobljivači naši zaiskaše da se veselimo: “Pjevajte nam pjesmu sionsku!”

4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

Kako da pjesmu Jahvinu pjevamo u zemlji tuđinskoj!

5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

Nek' se osuši desnica moja, Jeruzaleme, ako tebe zaboravim!

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

Nek' mi se jezik za nepce prilijepi ako spomen tvoj smetnem ja ikada, ako ne stavim Jeruzalem vrh svake radosti svoje!

7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

Ne zaboravi, Jahve, sinovima Edoma kako su u dan kobni Jeruzalemov vikali oni: “Rušite! Srušite ga do temelja!”

8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

Kćeri babilonska, pustošiteljice, blažen koji ti vrati milo za drago za sva zla što si nam ih nanijela!

9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Blažen koji zgrabi i smrska o stijenu tvoju dojenčad!