Psalmien 132

1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,

En vallfartssång. Tänk, HERRE, David till godo, på allt vad han fick lida,

2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

han som svor HERREN en ed och gjorde ett löfte åt den Starke i Jakob;

3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,

»Jag skall icke gå in i den hydda där jag bor, ej heller bestiga mitt viloläger,

4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

jag skall icke unna mina ögon sömn eller mina ögonlock slummer,

5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".

förrän jag har funnit en plats åt HERREN, en boning åt den Starke i Jakob.»

6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.

Ja, vi hörde därom i Efrata, vi förnummo det i skogsbygden.

7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.

Låtom oss gå in i hans boning, tillbedja vid hans fotapall.

8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.

Stå upp, HERRE, och kom till din vilostad, du och din makts ark.

9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

Dina präster vare klädda i rättfärdighet, och dina fromma juble.

10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.

För din tjänare Davids skull må du icke visa tillbaka din smorde.

11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.

HERREN har svurit David en osviklig ed, som han icke skall rygga: »Av ditt livs frukt skall jag sätta konungar på din tron.

12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."

Om dina barn hålla mitt förbund och hålla mitt vittnesbörd, som jag skall lära dem, så skola ock deras barn till evig tid få sitta på din tron.

13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:

Ty HERREN har utvalt Sion, där vill han hava sin boning.

14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.

Detta är min vilostad till evig tid; här skall jag bo, ty till detta ställe har jag lust.

15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.

Dess förråd skall jag rikligen välsigna, åt dess fattiga skall jag giva bröd till fyllest.

16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.

Dess präster skall jag kläda i frälsning, och dess fromma skola jubla högt.

17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.

Där skall jag låta ett horn skjuta upp åt David; där har jag rett till en lampa åt min smorde.

18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."

Hans fiender skall jag kläda i skam, men på honom skall hans krona glänsa.» Se Horn i Ordförkl.