Psalmien 132
1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
Cántico gradual. ACUÉRDATE, oh Jehová, de David, [y] de toda su aflicción;
2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
Que juró él á Jehová, prometió al Fuerte de Jacob:
3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
No entraré en la morada de mi casa, ni subiré sobre el lecho de mi estrado;
4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
No daré sueño á mis ojos, ni á mis párpados adormecimiento,
5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
Hasta que halle lugar para Jehová, moradas para el Fuerte de Jacob.
6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
He aquí, en Ephrata oímos de ella: hallámosla en los campos del bosque.
7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
Entraremos en sus tiendas; encorvarnos hemos al estrado de sus pies.
8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
Levántate, oh Jehová, á tu reposo; tú y el arca de tu fortaleza.
9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
Tus sacerdotes se vistan de justicia, y regocíjense tus santos.
10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
Por amor de David tu siervo no vuelvas de tu ungido el rostro.
11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
En verdad juró Jehová á David, no se apartará de ellos: Del fruto de tu vientre pondré sobre tu trono.
12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
Si tus hijos guardaren mi alianza, y mi testimonio que yo les enseñaré, sus hijos también se sentarán sobre tu trono para siempre.
13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
Porque Jehová ha elegido á Sión; deseóla por habitación para sí.
14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
Este es mi reposo para siempre: aquí habitaré, porque la he deseado.
15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
A su mantenimiento daré bendición: sus pobres saciaré de pan.
16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
Asimismo vestiré á sus sacerdotes de salud, y sus santos darán voces de júbilo.
17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
Allí haré reverdecer el cuerno de David: he prevenido lámpara á mi ungido.
18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
A sus enemigos vestiré de confusión: mas sobre él florecerá su corona.
