< Psalmien 132 >
1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
Un cántico de los peregrinos que van a Jerusalén. Señor, acuérdate de David, y todo por lo que él pasó.
2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
Él hizo una promesa al Señor, un pacto al Dios de Jacob:
3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
“No iré a casa, no iré a la cama,
4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
no me iré a dormir, ni tomaré una siesta,
5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
hasta que haya encontrado un lugar donde el Señor pueda vivir, un hogar para el Dios de Jacob”.
6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
En Efrata, oímos hablar del arca del pacto, y la encontramos en los campos de Yagar.
7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
Vayamos al lugar donde mora el Señor y postrémonos ante sus pies en adoración.
8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
Ven, Señor, y entra a tu casa, tú y tu arca poderosa.
9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
Que tus sacerdotes se revistan de bondad; que los que te son leales griten de alegría.
10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
Por el bien David, tu siervo, no le des a la espalda a tu ungido.
11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
El Señor le hizo una promesa solemne a David, una que él una rompería, “pondré a uno de tus descendientes en tu trono.
12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
Si tus hijos siguen mis leyes y los acuerdos que les enseñe, también sus descendientes se sentarán en el trono para siempre”.
13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
Porque el Señor ha escogido a Sión, y quiso hacer su trono allí, diciendo:
14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
“Esta siempre será mi casa; aquí es donde he de morar.
15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
Proveeré a las personas de la ciudad todo lo que necesiten; alimentaré al pobre.
16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
Revestiré a sus sacerdotes con salvación; y los que le son leales gritarán de alegría.
17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
Haré el linaje de David aún más poderoso. He preparado una lámpara para mi ungido.
18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
Humillaré a sus enemigos, pero las coronas que él use brillarán fuertemente”.