Psalmien 132
1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
Lembra-te, Senhor, de David, e de todas as suas aflições.
2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
Como jurou ao Senhor, e fez votos ao poderoso de Jacob, dizendo:
3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
Certamente que não entrarei na tenda de minha casa, nem subirei ao leito da minha cama.
4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
Não darei sono aos meus olhos, nem adormecimento às minhas pestanas,
5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
Enquanto não achar lugar para o Senhor, uma morada para o Poderoso de Jacob.
6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
Eis que ouvimos falar dela em Ephrata, e a achamos no campo do bosque.
7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
Entraremos nos seus tabernáculos: prostrar-nos-emos ante o escabelo de seus pés.
8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
Levanta-te, Senhor, no teu repouso, tu e a arca da tua força.
9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
Vistam-se os teus sacerdotes de justiça, e alegrem-se os teus santos.
10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
Por amor de David, teu servo, não faças virar o rosto do teu ungido.
11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
O Senhor jurou na verdade a David: não se apartará dela: Do fruto do teu ventre porei sobre o teu trono.
12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
Se os teus filhos guardarem o meu concerto, e os meus testemunhos, que eu lhes hei de ensinar, também os seus filhos se assentarão perpetuamente no teu trono.
13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
Porque o Senhor elegeu a Sião; desejou-a para a sua habitação, dizendo:
14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
Este é o meu repouso para sempre: aqui habitarei, pois o desejei.
15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
Abençoarei abundantemente o seu mantimento; fartarei de pão os seus necessitados.
16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
Vestirei os seus sacerdotes de salvação, e os seus santos saltarão de prazer.
17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
Ali farei brotar a força de David: preparei uma lâmpada para o meu ungido.
18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
Vestirei os seus inimigos de confusão; mas sobre ele florescerá a sua coroa.
