Psalmien 132
1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
En sang ved festreisene. Herre, gi David lønn for hans møie,
2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
han som tilsvor Herren, gav Jakobs Veldige det løfte:
3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
Jeg vil ikke gå inn i mitt huses telt, jeg vil ikke stige op på min sengs leie,
4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
jeg vil ikke unne mine øine søvn, mine øielokk slummer,
5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
før jeg finner et sted for Herren, en bolig for Jakobs Veldige!
6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
Se, vi hørte om den i Efrata, vi fant den i skogsbygden.
7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
Vi vil komme til hans bolig, vi vil tilbede for hans føtters skammel.
8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
Reis dig, Herre, og kom til ditt hvilested, du og din styrkes ark!
9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
La dine prester klæ sig i rettferd og dine fromme rope med fryd!
10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
For Davids, din tjeners skyld vise du ikke din salvedes åsyn tilbake!
11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
Herren har svoret David en sann ed, som han ikke vil gå fra: Av ditt livs frukt vil jeg sette konger på din trone;
12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
dersom dine barn holder min pakt og mine vidnesbyrd, som jeg vil lære dem, da skal også deres barn for all tid sitte på dine trone.
13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
For Herren har utkåret Sion, han har attrådd det til sin bolig:
14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
Dette er mitt hvilested til evig tid; her vil jeg bo, fordi jeg har attrådd det.
15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
Dets mat vil jeg velsigne, dets fattige vil jeg mette med brød,
16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
og dets prester vil jeg klæ med fryd.
17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
Der vil jeg la et horn vokse op for David, gjøre i stand en lampe for min salvede.
18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
Hans fiender vil jeg klæ i skam, men på ham skal hans krone stråle.
