Psalmien 132
1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
Sabo-Pionjonañe Ry Iehovà, tiahio t’i Davide ty amo falovilovia’eo.
2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
Ty nifantà’e am’ Iehovà, ty nititiha’e amy Tsitongerè’ Iakobey:
3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
Toe tsy hizilik’ an-kibohon- trañoko ao raho ndra hijoñe am-pandreako nivelareñe ho ahiko ao:
4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
Tsy homeiko roro o masokoo, tsy hidrodreke o voho-masokoo,
5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
ampara’ te hahatreavako toetse t’Iehovà, akiba ho a i Tsitongerè’ Iakobey.
6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
Jinanji’ay e Efrata izay, tendrek’ an-kodobo’ i alay:
7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
Antao hionjoñe mb’an-Kivoho’e ao; antao hitalaho am-pitongoàm-pandia’e eo.
8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
Miongaha ry Iehovà, miheova mb’am-pitofà’o mb’eo, Ihe naho i vatam-pañinan-kaozara’oy.
9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
Ho lafihen-kavantañañe o mpisoro’oo, hipoñak’ an-kaehake o noro’oo.
10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
Ty amy Davide mpitoro’oy, ko ampitolihe’o añe ty lahara’ i noriza’oy.
11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
Nifanta mahity amy Davide t’Iehovà, vaho tsy hafote’e, ty hoe: Hampiambesareko ami’ty fiambesam-panjakà’o eo ty boak’ am-pañova’o ao;
12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
lehe ambe’ o ana’oo i fañinakoy naho ty taroko anareko iareo, le hiambesatse amy fiambesam-panjaka’oy nainai’e o ana’ iareoo.
13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
Toe jinobo’ Iehovà ty Tsiône, i fañiria’e ho fimoneña’ey:
14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
Etoy ty fitofako nainai’e tsy modo; atoa ty himoneñako, fa fisalalàko—
15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
Hogogoeko ty riha’e, ho eneñeko mahakama o mahàtra’eo.
16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
Hampisikineko fandrombahañe o mpisoro’eo, hisabo an-drebeke o noro’eo.
17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
Ao ty hampitiriako ty tsifa’ i Davide; ao ty nañajariako failo’ i norizakoy.
18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
Haombeko hasalarañe o rafelahi’eo, fe hipelapelatse añambone’e eo ty sabaka’e.
