Psalmien 132
1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
Canticum graduum. Memento Domine David, et omnis mansuetudinis eius:
2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
Sicut iuravit Domino, votum vovit Deo Iacob:
3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
Si introiero in tabernaculum domus meae, si ascendero in lectum strati mei:
4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
Si dedero somnum oculis meis, et palpebris meis dormitationem:
5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
Et requiem temporibus meis: donec inveniam locum Domino, tabernaculum Deo Iacob.
6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
Ecce audivimus eam in Ephrata: invenimus eam in campis silvae.
7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
Introibimus in tabernaculum eius: adorabimus in loco, ubi steterunt pedes eius.
8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
Surge Domine in requiem tuam, tu et arca sanctificationis tuae.
9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
Sacerdotes tui induantur iustitiam: et sancti tui exultent.
10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
Propter David servum tuum, non avertas faciem Christi tui.
11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
Iuravit Dominus David veritatem, et non frustrabitur eum: de fructu ventris tui ponam super sedem tuam.
12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
Si custodierint filii tui testamentum meum, et testimonia mea haec, quae docebo eos: Et filii eorum usque in saeculum, sedebunt super sedem tuam.
13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
Quoniam elegit Dominus Sion: elegit eam in habitationem sibi.
14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
Haec requies mea in saeculum saeculi: hic habitabo quoniam elegi eam.
15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
Viduam eius benedicens benedicam: pauperes eius saturabo panibus.
16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
Sacerdotes eius induam salutari: et sancti eius exultatione exultabunt.
17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
Illuc producam cornu David, paravi lucernam Christo meo.
18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
Inimicos eius induam confusione: super ipsum autem efflorebit sanctificatio mea.
