Psalmien 132

1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,

Ra Anumzamoka Devitinku'ene, agrama maka knazampima manino e'neazankura kaganera okanio.

2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

Israeli vahe'mofo Hankavenentake Anumzamoka Deviti'ma huvempagema kagrite'ma hu'neana,

3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,

amanage huno hu'ne, nagra nonirega vu'na, siparera uomasegahue huno hu'ne.

4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

Nagra atre'nugeno navumo'a toko nosanige'na, navua kesuraki'na omase manine'na,

5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".

Ra Anumzana Israeli vahe'mokizmi hankavenentake Anumzamo'ma manisania nona kite'na, mani frua hugahue hu'ne.

6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.

Tagra Efrata (Betlehemi) kumate'ma manineta huhagerafi huvempage vogisimofo agenkea antahiteta, vuta Ja'ari mopafi me'negeta ome ke'none.

7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.

Anante tagra huta, enketa Anumzamo'ma nemania nontega vuta, Agrama nemania kini tra'mofo agiafi monora huntesanune huta hu'none.

8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.

Ra Anumzamoka otinka Kagri hankavema huhamprino me'nea huhagerafi huvempage vogisimo'ma, Kagrama mani fruma hanana nompima nevanigenka, Kagrane enka ana nompinka umarerio.

9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

Kagri pristi vahe'mo'za za'za kukenama hiaza huza fatgo avu'ava zana eri nehankre'za, Kagri'ma hankavetiza kamage'ma nentaza vahe'mo'za, ranke hu'za zagamera nehu'za musenkasea hugahaze.

10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.

Kagri eri'za ne' Devitinku kagesa nentahinka, Kagraka'ama masavema frentenka huhampari'nana kini nera kamefira huomio.

11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.

Ra Anumzamo'a Devitina hankave huvempage hunte'neankino, ana huvempagea eri otregahie. Ana huvempa kema hu'neana, kagrama kasezmante'nana mofavre nagapinti mago'mofo huhampri antesnugeno kagri nona erino kinia manigahie, huno hu'ne.

12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."

Hagi kagri ne'mofavre naga'mo'zama, nagrama huhagerafi'noa huvempa kene, kasegenema amage'ma antesageno'a, zamagripinti'ma fore hu anante anante'ma hu'za vanaza mofavre naga'mo'za kinia mani vava hu'za vugahaze.

13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:

Na'ankure Ra Anumzamo'a Saion kuma hunehamprino, Nagri kuma mesie huno hu'ne.

14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.

Ra Anumzamo'a huno, ana kumara nagrama mani fru hanua kuma mevava hugahie. Na'ankure ana kumakura tusiza huno navenesianki'na, anampi nagra manigahue.

15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.

Ana kumapi vahe'mo'zama nazankuro atupa'ma hanaza zana, amne zamazeri knare nehu'na, ana kumapima zamunte omane vahe'ma mani'naza vahera ne'zana zami'nuge'za nezamu hugahaze.

16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.

Hagi Jerusalemima nemaniza pristi vahera za'za kukenama hiaza huna vahe'ma zmaguvazi zana eri hankre zamantegahue. Ana nehanuge'za hankaveti'za namage'ma nentaza vahe'mo'za, ranke hu'za zagamera nehu'za musenkasea hugahaze.

17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.

Hanki Nagra Devitina hankave'a amigahue. Nagrama masavema taginte'na huhamprinte'noa ne'mo nagri vahe'mofo tavira manigahie.

18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."

Nagra agri ha' vahera zamagaze zanu refite zmantegahue. Hianagi agra hihamu masa'ane kini ne' efore hugahie.