Psalmien 132
1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
(Sang til Festrejserne.) HERRE, kom David i Hu for al hans møje,
2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
hvorledes han tilsvor HERREN, gav Jakobs Vældige et Løfte:
3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
"Jeg træder ej ind i mit Huses Telt, jeg stiger ej op på mit Leje,
4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
under ikke mine Øjne Søvn, ikke mine Øjenlåg Hvile,
5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
før jeg har fundet HERREN et Sted, Jakobs Vældige en Bolig!"
6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
"Se, i Efrata hørte vi om den, fandt den på Ja'ars Mark;
7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
lad os gå hen til hans Bolig, tilbede ved hans Fødders Skammel!"
8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
HERRE, bryd op til dit Hvilested, du og din Vældes Ark!
9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
Dine Præster være klædte i Retfærd, dine fromme synge med Fryd!
10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
For din Tjener Davids Skyld afvise du ikke din Salvede!"
11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
HERREN tilsvor David et troværdigt, usvigeligt Løfte: "Af din Livsens Frugt vil jeg sætte Konger på din Trone.
12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
Såfremt dine Sønner holder min Pagt og mit Vidnesbyrd, som jeg lærer dem, skal også deres Sønner sidde evindelig på din Trone!
13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
Thi HERREN har udvalgt Zion, ønsket sig det til Bolig:
14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
Her er for evigt mit Hvilested, her vil jeg bo, thi det har jeg ønsket.
15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
Dets Føde velsigner jeg, dets fattige mætter jeg med Brød,
16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
dets Præster klæder jeg i Frelse, dets fromme skal synge med Fryd.
17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
Der lader jeg Horn vokse frem for David, sikrer min Salvede Lampe.
18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
Jeg klæder hans Fjender i Skam, men på ham skal Kronen stråle!"
