Psalmien 130

1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

Pesem preizvrstna. Iz globočin sem te klical, Gospod:

2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

Gospod, poslušaj glas moj; ušesa tvoja naj pazijo na prošinj mojih glas.

3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

Ako bodeš na krivice gledal, Gospod, kdo bi mogel obstati?

4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

Ker pri tebi je odpuščenje, da te česté v svetem strahu.

5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

Čakal sem Gospoda, čakala je duša moja; tudi v besedi njegovi imam nado.

6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

Srce moje hrepeni po Gospodu, bolj ko straže po jutru, ki čujejo noter do jutra.

7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

Nado imej Izrael v Gospodu, ker pri Gospodu je milost, in pri njem največ rešenja.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

In on bode rešil Izrael vseh krivic njegovih.