Psalmien 130

1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

Iz globin sem klical k tebi, oh Gospod.

2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

Gospod, usliši moj glas. Naj bodo tvoja ušesa pozorna na glas mojih ponižnih prošenj.

3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

Če si boš ti, Gospod, zaznamoval krivičnosti, oh Gospod, kdo bo vzdržal?

4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

Toda s teboj je odpuščanje, da bi se te lahko bali.

5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

Čakam na Gospoda, moja duša čaka in v njegovo besedo zaupam.

6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

Moja duša čaka na Gospoda bolj kakor tisti, ki stražijo na jutro, pravim, bolj kakor tisti, ki stražijo na jutro.

7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

Naj Izrael upa v Gospoda, kajti z Gospodom je usmiljenje in z njim je obilna odkupitev.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

On bo Izraela odkupil pred vsemi njegovimi krivičnostmi.