Psalmien 130

1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

Ein song til høgtidsferderne. Or djupet ropar eg på deg, Herre!

2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

Herre, høyr på mi røyst, lat dine øyro merka mi bønerøyst!

3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

Dersom du, Herre, vil gøyma på misgjerningar, Herre, kven kann då standa?

4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

For hjå deg er forlatingi, at dei skal ottast deg.

5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

Eg vonar på Herren, mi sjæl vonar, og eg ventar på hans ord.

6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

Mi sjæl ventar på Herren meir enn vaktmenner på morgonen, vaktmenner på morgonen.

7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

Venta, Israel, på Herren! for hjå Herren er nåden, og stor utløysing er hjå honom.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

Og han skal løysa Israel frå alle deira misgjerningar.