Psalmien 130

1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

Ó, Drottinn, ég er í nauðum staddur, heyrðu hróp mitt!

2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

Hlustaðu á mig! Svaraðu og hjálpaðu mér!

3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

Drottinn, ef þú rifjaðir sífellt upp syndir okkar, hver fengi þá staðist?

4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

En þú fyrirgefur! Getum við annað en óttast þig og elskað?

5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

Og þess vegna bið ég og vona og treysti hjálp Guðs, því að hann hefur lofað að hjálpa.

6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

Næturverðirnir þrá nýjan dag, en ég þrái Drottin enn meira!

7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

Ísrael, treystu Drottni því að hann er góður og miskunnsamur og veitir gnægð lausnar.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

Hann mun sjálfur leysa Ísrael frá öllum misgjörðum hans.