Psalmien 130

1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

“A song of the degrees.” Out of the depths have I called thee, O Lord.

2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

Lord, listen to my voice: let thy ears be attentive to the voice of my supplications.

3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

If thou, Lord, shouldst treasure up iniquities, O Lord, who would be able to stand?

4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

But with thee there is forgiveness, in order that thou mayest be feared.

5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

I hope for the Lord, my soul doth hope, and for his word do I wait.

6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

My soul [waiteth] for the Lord, more than they that watch for the morning expect the morning.

7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

Let Israel wait for the Lord; for with the Lord there is kindness, and with him is redemption in abundance;

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

And he wilt surely redeem Israel from all his iniquities.