Psalmien 130

1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

Af det dybe raaber jeg til dig, Herre!

2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

Herre! hør paa min Røst; lad dine Øren mærke paa mine ydmyge Begæringers Røst.

3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

Dersom du, Herre, vil tage Vare paa Misgerninger, Herre! hvo kan da bestaa?

4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

Men hos dig er Forladelse, paa det du maa frygtes.

5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

Jeg biede efter Herren, min Sjæl biede, og jeg haabede paa hans Ord.

6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

Min Sjæl længes efter Herren mere end Vægtere efter Morgenen, Vægtere efter Morgenen.

7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

Israel! haab paa Herren; thi hos Herren er Miskundhed, og megen Forløsning er hos ham.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

Og han skal forløse Israel af alle dets Misgerninger.