Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Ɔsoroforɔ dwom. “Wɔahyɛ me so pii firi me mmɔfraase, ma Israel nka.

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

“Wɔahyɛ me so pii firi me mmɔfraase, nanso wɔntumi nnii me so nkonim.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Fentemfoɔ afentem mʼakyi ayɛ wɔn nkofie atentene.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

Nanso Awurade yɛ ɔteneneeni; Watwitwa amumuyɛfoɔ nhoma afiri me ho.”

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

Ma wɔn a wɔtan Sion nyinaa mfa animguaseɛ nsane wɔn akyi.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Ma wɔnyɛ sɛ ɛserɛ a ɛwɔ ɔdan atifi, ɛnnyini na ahye;

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

Ɛremma otwafoɔ nya biribi wɔ ne nsam, na deɛ ɔboaboa ano nso renya hwee nʼabasa so.

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Mma wɔn a wɔtwam hɔ nnka sɛ, “Awurade nhyira mmra mo so; yɛhyira mo wɔ Awurade din mu.”