Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Ɔsoroforo dwom. “Wɔahyɛ me so pii afi me mmofraase, ma Israel nka ɛ.

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

“Wɔahyɛ me so pii afi me mmofraase, nanso wontumi nnii me so nkonim ɛ.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Fɛntɛmfo afɛntɛm mʼakyi ayɛ wɔn nkɔmoa atenten.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

Nanso Awurade yɛ ɔtreneeni; watwitwa amumɔyɛfo hama afi me ho ama made me ho.”

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

Ma wɔn a wɔtan Sion nyinaa mfa animguase nsan wɔn akyi.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Ma wɔnnyɛ sɛ sare a ɛwɔ ɔdan atifi, a ennyin na ɛhyew;

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

na nnɔbaetwafo ntumi nnya biribi mfi mu nhyɛ ne nsa ma, na nea ɔboaboa ano nso nnya hwee nhyɛ nʼabasa ma.

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Mma wɔn a wotwa mu wɔ hɔ no nka se, “Awurade nhyira mmra mo so; yehyira mo wɔ Awurade din mu.”