Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, diga agora Israel:

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, todavia não prevaleceram contra mim.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Os lavradores araram sobre as minhas costas: compridos fizeram os seus sulcos.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

O Senhor é justo: cortou as cordas dos impios.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

Sejam confundidos, e voltem para traz, todos os que aborrecem a Sião.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Sejam como a herva dos telhados, que se secca antes que a arranquem.

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

Com a qual o segador não enche a sua mão, nem o que ata os feixes enche o seu braço.

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Nem tão pouco os que passam digam: A benção do Senhor seja sobre vós: nós vos abençoamos em nome do Senhor.