Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Canticum graduum. Sæpe expugnaverunt me a iuventute mea, dicat nunc Israel.

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

Sæpe expugnaverunt me a iuventute mea: etenim non potuerunt mihi.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Supra dorsum meum fabricaverunt peccatores: prolongaverunt iniquitatem suam.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

Dominus iustus concidit cervices peccatorum:

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

confundantur et convertantur retrorsum omnes, qui oderunt Sion.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Fiant sicut fœnum tectorum: quod priusquam evellatur, exaruit:

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

De quo non implevit manum suam qui metit, et sinum suum qui manipulos colligit.

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Et non dixerunt qui præteribant: Benedictio Domini super vos: benediximus vobis in nomine Domini.