Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Waƙar haurawa. Sun yi mini danniya ƙwarai tun ina ƙarami, bari Isra’ila yă ce,

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

sun yi mini danniya ƙwarai tun ina ƙarami, amma ba su yi nasara a kaina ba.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Manoma sun nome bayana suka yi kunyoyinsu da tsayi.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

Amma Ubangiji mai adalci ne; ya’yantar da ni daga igiyoyin mugaye.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

Bari dukan waɗanda suke ƙin Sihiyona a juye da su baya da kunya.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Bari su zama kamar ciyawa a kan rufi, wadda takan bushe kafin tă yi girma;

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

da ita mai girbi ba ya iya cika hannuwansa, balle wanda yake tarawa yă cika hannuwansa.

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Kada masu wuce su ce, “Albarkar Ubangiji ta kasance a kanku; muna sa muku albarka a cikin sunan Ubangiji.”