Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Yon chan pou monte vè tanp lan. “Anpil fwa, yo te pèsekite mwen soti nan jenès mwen. Kite Israël di koulye a:

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

“Anpil fwa, yo te pèsekite mwen soti nan jenès mwen, men yo pa janm reyisi kont mwen.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Labourè yo te laboure chan yo sou do m. Yo fè tranch tè yo vin pi long.”

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

SENYÈ a dwat. Kòd a mechan yo, Li te koupe yo fè bout.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

Ke tout (sila) ki rayi Sion yo vin wont! Ke yo retounen fè bak menm.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Kite yo vin tankou zèb sou kay la; zèb ki fennen avan li grandi,

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

jis moun rekòlt la p ap kapab plen men l, oubyen (sila) ki mare pote pake a, pa p ka plen lestomak li.

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Ni (sila) ki pase yo, p ap di: “Ke benediksyon SENYÈ a rete avèk ou. Nou beni ou nan non SENYÈ a.”