Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Viel haben sie bedrängt mich von meiner Jugend auf! So spreche nun Israel;

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

Viel haben sie bedrängt mich von meiner Jugend auf, doch haben sie mich nicht überwältigt.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Auf meinem Rücken haben die Pflüger gepflügt und ihre Furchen langgezogen.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

Jehovah ist gerecht, der Ungerechten Seile schnitt Er ab.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

Beschämt müssen werden und hinter sich zurückweichen alle, die Zion hassen.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Sie werden wie das Gras der Dächer, das, ehe man es herausrauft, verdorrt.

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

Mit dem nicht füllt seine Hand der Schnitter, noch seinen Schoß der Garbenbinder;

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Und die vorübergehen sprechen nicht: Jehovahs Segen sei über euch! Wir segnen euch in dem Namen Jehovahs.