Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Ein Stufenlied. - Sie haben mich schon oft von Jugend an bedrängt." So spreche Israel!

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

"Schon oft von Jugend an bedrängt, jedoch nicht überwältigt.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Mit meinem Rücken pflügten sie und dehnten ihre Ackerfelder in die Weite.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

Der Herr jedoch, gerecht, zerhaut der Frevler Stränge."

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

In Schande sollen weichen all die Hasser Sions.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Sie seien wie das Gras auf Dächern, das vor dem Blühen schon verdorrt!

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

Der Schnitter füllt nicht seine Hand damit, nicht seinen Schoß der Garbenbinder.

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Und keiner der Vorübergehenden ruft: "Des Herren Segen über euch! Wir grüßen euch im Namen des Herrn."