Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Cantique des montées. Ils m’ont cruellement opprimé dès ma jeunesse, — qu’Israël le dise! —

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

Ils m’ont cruellement opprimé dès ma jeunesse, mais ils n’ont pas prévalu contre moi.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Ils ont labouré mon dos, ils y ont tracé de longs sillons.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

Mais Yahweh est juste: il a coupé les liens des méchants.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

Qu’ils soient confondus et qu’ils reculent en arrière, tous ceux qui haïssent Sion!

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Qu’ils soient comme l’herbe des toits, qui sèche avant qu’on l’arrache.

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

Le moissonneur n’en remplit pas sa main, ni celui qui lie les gerbes, son giron;

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

et les passants ne disent pas: « Que la bénédiction de Yahweh soit sur vous! » — « Nous vous bénissons au nom de Yahweh. »