Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

A Song of Ascents. 'Much have they afflicted me from my youth up', let Israel now say;

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

'Much have they afflicted me from my youth up; but they have not prevailed against me.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

The plowers plowed upon my back; they made long their furrows.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

The LORD is righteous; He hath cut asunder the cords of the wicked.'

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

Let them be ashamed and turned backward, all they that hate Zion.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Let them be as the grass upon the housetops, which withereth afore it springeth up;

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

Wherewith the reaper filleth not his hand, nor he that bindeth sheaves his bosom.

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Neither do they that go by say: 'The blessing of the LORD be upon you; we bless you in the name of the LORD.'