Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Sang til Festrejserne.

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

De trængte mig haardt fra min Ungdom — saa sige Israel — de trængte mig haardt fra min Ungdom, men kued mig ikke.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Plovmænd pløjed min Ryg, trak lange Furer;

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

retfærdig er HERREN, han overskar de gudløses Reb.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

Alle, som hader Zion, skal vige med Skam,

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

blive som Græs paa Tage, der visner, førend det skyder Straa,

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

og ikke fylder Høstkarlens Haand og Opbinderens Favn;

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Folk, som gaar forbi, siger ikke: »HERRENS Velsignelse over eder! Vi velsigner eder i HERRENS Navn!«