Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

De trængte mig haardt fra min Ungdom af — saa sige Israel! —

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

de trængte mig haardt fra min Ungdom af; dog kunde de ikke overvælde mig.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Plovmændene pløjede paa min Ryg, de droge deres Furer lange.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

Herren er retfærdig, han overhuggede de ugudeliges Reb.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

De skulle beskæmmes og vige tilbage, alle de, som hade Zion.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

De skulle blive som Græs paa Tagene, som tørres, førend nogen oprykker det;

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

af hvilket Høstmanden ikke fylder sin Haand, ej heller den, som binder Neg, sin Arm.

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Og de, som gaa forbi, sige ikke: Herrens Velsignelse være over eder! Vi velsigne eder i Herrens Navn.