< Psalmien 127 >
1 Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.
En visa Salomos, i högre choren. Om Herren icke bygger huset, så arbeta de fåfängt, som derpå bygga; om Herren icke förvarar staden, så vaka väktarena fåfängt.
2 Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.
Det är fåfängt, att I bittida uppstån, och sent gån till hvilo, och äten edart bröd med sorg; ty han gifver det sina vänner, vid de sofva.
3 Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.
Si, barn äro en Herrans gåfva, och lifsfrukt är en skänk.
4 Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.
Lika som skott uti en stark mans hand, så äro ock de unge dränger.
5 Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.
Säll är den som sitt koger af dem full hafver; de komma icke på skam, då de med sina fiendar handla i portenom.