< Psalmien 127 >
1 Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.
A Canticle in steps: of Solomon. Unless the Lord has built the house, those who build it have labored in vain. Unless the Lord has guarded the city, he who guards it watches in vain.
2 Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.
It is in vain that you rise before daylight, that you rise up after you have sat down, you who chew the bread of sorrow. Whereas, to his beloved, he will give sleep.
3 Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.
Behold, the inheritance of the Lord is sons, the reward is the fruit of the womb.
4 Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.
Like arrows in the hand of the powerful, so are the sons of those who have been cast out.
5 Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.
Blessed is the man who has filled his desire from these things. He will not be confounded when he speaks to his enemies at the gate.