< Psalmien 127 >
1 Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.
A song of ascents. Of Solomon. Unless the LORD builds the house, its builders labor in vain; unless the LORD protects the city, its watchmen stand guard in vain.
2 Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.
In vain you rise early and stay up late, toiling for bread to eat— for He gives sleep to His beloved.
3 Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.
Children are indeed a heritage from the LORD, and the fruit of the womb is His reward.
4 Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.
Like arrows in the hand of a warrior, so are children born in one’s youth.
5 Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.
Blessed is the man whose quiver is full of them. He will not be put to shame when he confronts the enemies at the gate.