Psalmien 126

1 Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.

Kad vraæaše Gospod roblje Sionsko, bijasmo kao u snu.

2 Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".

Tada usta naša bijahu puna radosti, i jezik naš pjevanja. Tada govorahu po narodima: veliko djelo èini Gospod na njima.

3 Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.

Veliko djelo èini Gospod na nama; razveselismo se.

4 Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.

Vraæaj, Gospode, roblje naše, kao potoke na sasušenu zemlju.

5 Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.

Koji su sa suzama sijali, neka žanju s pjevanjem.

6 He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

Ide i plaèe koji nosi sjeme da sije; poæi æe s pjesmom noseæi snopove svoje.