Psalmien 126

1 Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.

Grádicsok éneke. Mikor visszahozta az Úr Sionnak foglyait, olyanok voltunk, mint az álmodók.

2 Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".

Akkor megtelt a szánk nevetéssel, nyelvünk pedig vígadozással. Akkor így szóltak a pogányok: Hatalmasan cselekedett ezekkel az Úr!

3 Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.

Hatalmasan cselekedett velünk az Úr, azért örvendezünk.

4 Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.

Hozd vissza, Uram, a mi foglyainkat, mint patakokat a déli földön!

5 Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.

A kik könyhullatással vetnek, vígadozással aratnak majd.

6 He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

A ki vetőmagját sírva emelve megy tova, vígadozással jő elő, kévéit emelve.