Psalmien 126

1 Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.

Der Herren hjemførte Zions Folk, som vendte tilbage, da vare vi som drømmende,

2 Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".

da blev vor Mund fyldt med Latter og vor Tunge med Frydesang, da sagde man iblandt Hedningerne: Herren har gjort store Ting imod disse.

3 Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.

Herren har gjort store Ting imod os; vi bleve glade.

4 Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.

Hjemfør, Herre! vore fangne, lig Sydlandets Strømme.

5 Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.

De, som saa med Graad, skulle høste med Frydesang.

6 He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

Den, som bærer Sæden, der saas, gaar sin Gang med Graad; men han skal komme med Frydesang, naar han hjembærer sine Neg.