< Psalmien 124 >
1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme-näin sanokoon Israel-
Sang til Festrejserne. Af David. Havde HERREN ej været med os — saa sige Israel —
2 ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,
havde HERREN ej været med os, da Mennesker rejste sig mod os,
3 niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;
saa havde de slugt os levende, da deres Vrede optændtes mod os;
4 niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;
saa havde Vandene overskyllet os, en Strøm var gaaet over vor Sjæl,
5 niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.
over vor Sjæl var de gaaet, de vilde Vande.
6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.
Lovet være HERREN, som ej gav os hen, deres Tænder til Rov!
7 Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.
Vor Sjæl slap fri som en Fugl af Fuglefængernes Snare, Snaren reves sønder, og vi slap fri.
8 Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Vor Hjælp er HERRENS Navn, Himlens og Jordens Skaber.