Psalmien 124

1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme-näin sanokoon Israel-

Dersom Herren ikke havde været med os — saa sige Israel! —

2 ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,

dersom Herren ikke havde været med os, der Menneskene opstode imod os;

3 niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;

da havde de opslugt os levende, idet deres Vrede var optændt imod os;

4 niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;

da havde Vandene overskyllet os, Strømmen var gaaet over vor Sjæl;

5 niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.

da vare de gaaede over vor Sjæl, de stolte Vande!

6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.

Lovet være Herren, som ikke gav os til Rov for deres Tænder!

7 Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.

Vor Sjæl er undkommen som en Fugl af Fuglefængernes Snare; Snaren er sønderreven, og vi ere undkomne.

8 Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Vor Hjælp er i Herrens Navn, hans, som skabte Himmel og Jord.