Psalmien 122

1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

Obradovah se kad mi rekoše: hajdemo u dom Gospodnji!

2 Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;

Evo, stoje noge naše na vratima tvojim, Jerusalime!

3 sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

Jerusalim je izidan, kao grad sliven u jednu zgradu.

4 jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

Onamo idu plemena, plemena Gospodnja, po naredbi Izrailjevoj da slave ime Gospodnje.

5 Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

Ondje stoje prijestoli sudski, prijestoli doma Davidova.

6 Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

Ištite mira Jerusalimu; neka bude dobro onima koji ljube tebe!

7 Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.

Neka bude mir oko zidova tvojih, i èestitost u dvorima tvojim!

8 Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.

Radi braæe svoje, i prijatelja svojih govorim: mir ti!

9 Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.

Radi doma Gospoda Boga našega želim ti dobro.