Psalmien 122

1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

Kanto de suprenirado. De David. Mi ekĝojis, kiam oni diris al mi: Ni iru en la domon de la Eternulo.

2 Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;

Niaj piedoj staris en viaj pordegoj, Ho Jerusalem,

3 sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

Vi Jerusalem, konstruita kiel urbo, En kiu ĉio kuniĝis.

4 jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

Tien supreniris la triboj, la triboj de la Eternulo, Laŭ la moro de Izrael, Por glori la nomon de la Eternulo.

5 Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

Ĉar tie staris tronoj de juĝo, Tronoj de la domo de David.

6 Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

Deziru pacon al Jerusalem; Bonan staton havu viaj amantoj.

7 Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.

Paco estu inter viaj muroj, Bonstato en viaj palacoj.

8 Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.

Pro miaj fratoj kaj amikoj mi do diru: Paco estu al vi.

9 Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.

Pro la domo de la Eternulo, nia Dio, Mi deziras al vi bonon.