Psalmien 121

1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?

Se yon chante pou yo chante lè y'ap moute lavil Jerizalèm. Mwen leve je m', mwen gade mòn yo, mwen di: -Ki bò m'a jwenn sekou?

2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Sekou mwen soti nan men Seyè a. Se li menm ki fè syèl la ak latè a.

3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.

Li p'ap kite pye ou chape, moun k'ap veye sou ou a p'ap janm dòmi.

4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.

Moun k'ap veye sou pèp Izrayèl la p'ap kabicha, li p'ap dòmi.

5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.

Se Seyè a k'ap veye sou ou, l'ap kanpe bò dwat ou tankou lonbraj ou. Se li ki tout pwoteksyon ou.

6 Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.

Lajounen, solèy la p'ap fè ou anyen, lannwit, lalin lan p'ap fè ou anyen.

7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.

Seyè a ap pwoteje ou pou anyen pa rive ou, li p'ap kite anyen rive ou.

8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

L'ap pwoteje ou kit w'ap antre, kit w'ap soti, depi koulye a ak pou tout tan.