Psalmien 120

1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

Pesem preizvrstna. Gospoda sem klical v največji stiski svoji, in uslišal me je.

2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

Gospod, reši me ustne lažnjive, zvijačnega jezika.

3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

Kaj naj ti dá, ali kaj pridene jezik zvijačni?

4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

Besede podobne ostrim pušicam mogočnega, primérne žarjavici brinjevi.

5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

Gorjé meni, ker popotujem toliko časa, stanujem kakor prebivalci šatorov Kedarski.

6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

Predolgo zdí se duši moji da je prebivala pri sovražniku mirú.

7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

Jaz ljubim mir, ali ko govorim, kličejo oni na boj.