Psalmien 120

1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

Ka Gospodu zavikah u nevolji svojoj, i usliši me.

2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

Gospode! izbavi dušu moju od usta lažljivijeh i od jezika lukavoga.

3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

Šta æe ti dati i šta æe ti prinijeti jezik lukavi?

4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

On je kao oštre strijele u jakoga, kao ugljevlje smrekovo.

5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

Teško meni kad sam tuðin kod Meseha, živim kod šatora Kidarskih.

6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

Dugo je živjela duša moja s onima koji mrze na mir.

7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

Ja sam miran; ali kad stanem govoriti, u njih je rat.