Psalmien 120

1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

En sang ved festreisene. Til Herren ropte jeg i min nød, og han svarte mig.

2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

Herre, fri min sjel fra en løgnaktig lebe, fra en falsk tunge!

3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

Hvad vil han gi dig, og hvad mere vil han gi dig, du falske tunge?

4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

Voldsmannens skarpe piler og glør av gyvelbusken.

5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

Ve mig, at jeg lever som fremmed iblandt Mesek, at jeg bor ved Kedars telt!

6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

Lenge nok har min sjel bodd hos dem som hater fred.

7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

Jeg er bare fred, men når jeg taler, er de ferdige til krig.