Psalmien 120

1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

Grádicsok éneke. Nyomorúságomban az Úrhoz kiálték, és meghallgata engem.

2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

Mentsd meg, Uram, lelkemet a hazug ajaktól és a csalárd nyelvtől!

3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

Mit adjanak néked, vagy mit nyujtsanak néked, te csalárd nyelv?!

4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

Vitéznek hegyes nyilait fenyőfa parázsával.

5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

Jaj nékem, hogy Mésekben bujdosom és a Kédár sátrai közt lakom!

6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

Sok ideje lakozik az én lelkem a békességnek gyűlölőivel!

7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

Magam vagyok a békesség, de mihelyt megszólalok, ők viadalra készek.