Psalmien 120

1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

«Ωδή των Αναβαθμών.» Εν τη θλίψει μου έκραξα προς τον Κύριον, και εισήκουσέ μου.

2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

Κύριε, λύτρωσον την ψυχήν μου από χειλέων ψευδών, από γλώσσης δολίας.

3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

Τι θέλει σοι δώσει ή τι θέλει σοι προσθέσει, η δολία γλώσσα;

4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

Τα ηκονημένα βέλη του δυνατού, μετά ανθράκων αρκεύθου.

5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

Ουαί εις εμέ, διότι παροικώ εν Μεσέχ, κατοικώ εν ταις σκηναίς του Κηδάρ·

6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

Πολύν καιρόν κατώκησεν η ψυχή μου μετά των μισούντων την ειρήνην.

7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

Εγώ αγαπώ την ειρήνην· αλλ' όταν ομιλώ, αυτοί ετοιμάζονται διά πόλεμον.