< Psalmien 12 >
1 Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.
八音にあはせて伶長にうたはしめたるダビデのうた ああヱホバよ助けたまへ そは紳をうやまふ人はたえ誠あるものは人の子のなかより消失るなり
2 He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.
人はみな虚偽をもてその隣とあひかたり滑かなるくちびると貳心とをもてものいふ
3 Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,
ヱホバはすべての滑かなるくちびると大なる言をかたる舌とをほろぼし給はん
4 ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"
かれらはいふ われら舌をもて勝をえん この口唇はわがものなり誰かわれらに主たらんやと
5 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".
ヱホバのたまはく 苦しむもの掠められ貧しきもの歎くがゆゑに我いま起てこれをその慕ひもとむる平安におかん
6 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.
ヱホバの言はきよきことばなり 地にまうけたる炉にてねり七次きよめたる白銀のごとし
7 Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.
ヱホバよ汝はかれらをまもり之をたすけてとこしへにこの類より免れしめたまはん
8 Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.
人の子のなかに穢しきことの崇めらるるときは惡者ここやかしこにあるくなり