Psalmien 12

1 Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

Al maestro del coro. Sull'ottava. Salmo. Di Davide. Salvami, Signore! Non c'è più un uomo fedele; è scomparsa la fedeltà tra i figli dell'uomo.

2 He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

Si dicono menzogne l'uno all'altro, labbra bugiarde parlano con cuore doppio.

3 Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

Recida il Signore le labbra bugiarde, la lingua che dice parole arroganti,

4 ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

quanti dicono: «Per la nostra lingua siamo forti, ci difendiamo con le nostre labbra: chi sarà nostro padrone?».

5 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

«Per l'oppressione dei miseri e il gemito dei poveri, io sorgerò - dice il Signore - metterò in salvo chi è disprezzato».

6 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

I detti del Signore sono puri, argento raffinato nel crogiuolo, purificato nel fuoco sette volte.

7 Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

Tu, o Signore, ci custodirai, ci guarderai da questa gente per sempre.

8 Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.

Mentre gli empi si aggirano intorno, emergono i peggiori tra gli uomini.