Psalmien 12

1 Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

“To the chief musician upon Sheminith, a psalm of David.” Help, O Lord; for the pious have ceased to be; for the truthful have failed from among the children of men.

2 He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

Deceptively do they speak every one with his neighbor, with flattering lips, with a double heart do they speak.

3 Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

May the Lord cut off all flattering lips, the tongue that speaketh boastful things:

4 ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

Who have said, With our tongue will we be mighty; our lips are with us; who is Lord over us!

5 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

Because of the oppression of the poor, because of the sighing of the needy, now will I arise, saith the Lord: I will grant safety to him for whom the other layeth a snare.

6 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

The words of the Lord are pure words, as silver refined in the crucible of earth, purified seven times.

7 Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

Thou, O Lord, wilt preserve them; thou wilt guard them from this generation for ever.

8 Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.

On every side do the wicked walk about, when the vile are exalted over the sons of man.